Sivut

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Jäsentemme uusia kirjoja, take two :).

Yhdistyksemme kunniajäsenen ja entisen puheenjohtaja Ritva Bergmanin uusin kirja:



R
itva Bergman: "Vuonna 1982 ilmestyi ensimmäinen kirjani Lintu Ruupertti ja Memo Menninkäinen. Se menestyi ja käännettiin hollanniksi. Nyt kirja ilmestyy Pienen Karhun kustantamana selkokirjana.



Kirjoja on kertynyt kymmenkunta, pääasiassa lapsille, mutta myös aikuisille. Saman verran olen toimittanut kirjoja ja ollut mukana kokoomateoksissa. Lisäksi olen kirjoittanut pari lasten näytelmää ja yhteistyöprojekteissa myös aikuisille. Omasta mielestäni yksi suuri elämäntehtäväni on ollut ilo toimittaaa ET-lehden runopalstaa sekä lukijoiden
teksteistä ari runokirjaa. Toimin myös ohjaajana kirjoittajakursseilla eri puolilla maata sekä mm. Maakuntakirjailijoiden kriitikkona."




Lämmin tarina Lintu Ruupertin ja Memo Menninkäisen ystävyydestä. Memo Menninkäinen on pörrötukkainen ja lempeä luonteeltaan. Lintu Ruupertti on pieni linnunpoikanen, joka ei vielä tiedä mikä siitä tulee isona. Yhdessä ystävykset aikovat ottaa asiasta selvää. Ensin Lintu Ruupertin on kuitenkin opittava lentämään.

Kirja on selkokirja.


Jäsentemme uusia kirjoja

Jäsenemme Leila Lehtirannan toimittamat ja taittamat kirjat "Tyttöjen Maailmoissa" (kertoja Kaarina Linnamo) ja "Torkkelin killan 75-vuotishistoriikki" julkaistiin viime vuonna. Kummankin kirjan lähtökohta on 1930-luvun Viipuri.


Tyttöjen maailmoissa:

Tytöille on kirjoitettu paljon kirjoja, mutta millaisia tytöt itse oikeastaan ovat?


”Tyttöjen maailmoissa” ollaan 1930-luvulla Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa, Viipurissa. Vielä silloin kenelläkään ei ollut kännykkää. Kodeissa ei ollut TV-ohjelmatarjontaa. Shoppailukaan ei ollut mahdollista, sillä kaupungissa ei ollut ainoatakaan tavarataloa. Taskuraha riitti ELOKUVA-AITAN irtonumeroiden ostoon ja karamelleihin, mutta isältä pyydettiin rahat elokuvalippuihin. Muut harrastukset olivatkin sitten tyttöjen ”omaa tuotantoa”… Aikuisuutta odotettiin hartaasti, mutta vasta 21-vuotiaana se toive toteutui!






Torkkelin kilta:

Torkkelin Killan syntysanat lausuttiin vuonna 1933 Viipurin linnassa, jonne talvisota kuitenkin katkaisi yhteyden lopullisesti.

Helsingissä havahduttiin sotien jälkeen ajatukseen, ettei Viipuri saisi unohtua, vaikka kotikaupunki olikin jäänyt rajan taakse.

Killan uusi elämä virisi ja jatkui 75 vuoden ikään saakka. Viipurin asiat jaksoivat kantaa.


Viipuri on elänyt muistoissa ja se on toiminut kiltalaisten yhdyssiteenä kaikki kuluneet vuodet, kuten tämä historiikki kuvaa.