Vieraana Salpausselän Kirjailijat ry:n puheenjohtaja ALLI KANTOLA

Julkaistut teokset:
Yhdessä onnistumme, Gummerus, 1980.
Tulevaisuuden opettaja (toim.) Atena 1988.
Aforismikirja Matkalla tapaamme, Atena 1989.
Kohtaamisen aika, Atena 2001.
Näytelmiä:
Timo Malmin toimittaman kirjan Isän ikävä (Atena 2001) tekstin pohjalle tehty näytelmä- sovitus ”Meitä on monta” (toinen puoliaika, Allin tarina). Katso teatteri Avoimet ovet 2004 kevät ja syksy. Näytelmä esitettiin mm. Tampereen teatterikesässä 2004.
Charlotta lönnqvist - Marttojen Martta. Näytelmä Charlotta Lönnqvististä, 2007.


Kirja-arvosteluja nettilehti Kiiltomadossa ja artikkeleita eri alojen julkaisuissa, mm:
Puhumalla paras s. 85-94 Äidinkielenopettajien vuosikirja, 1986.
Kasvun vuodet s. 48-50, 129-131, Ryhmätyö ry:n 30-vuotisjulkaisu 1988.
Minne koulu on menossa? s. 215-219 Tammi, 1989.
Isän ikävä s. 26-45 (toim. Timo Malmi), Atena 2001.

Runouden vuosikirja, WSOY 2005, kommentti Paljaana paras ss. 129 – 130.
Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa, (Tutkiva opettaja, Jyväskylä, toim. Eira Korpinen 1/2005, ss. 222 – 229).

Useita pyydettyjä artikkeleita Ryhmätyö-lehdessä sekä päiväkohtaisia työ- ja opetusalan kirjoituksia päivälehdissä.

Hei, Alli! *halaa Allia*
Tervetuloa puheenjohtajan pöydän ääreen! Mitä kuuluu?Kesärentoutta, kiitos! Paikan ja tehtävien muutosten tuoma shokki ja stressi on ohi. Elämä on jo ihanasti elettävää.

Istu alas, ole hyvä! Nyt sitten lyhyt esittely, kiitos!
Olen toiminut aikuisten ryhmäkouluttajana jo parisen kymmentä vuotta. Teoreettinen pohja harjoituksineen muodostui Ryhmätyö ry:n ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton ryhmäprosessien ja -menetelmien koulutuksissa jo 80-luvulla. Kokemus erilaisten ryhmien kouluttajana auttoi hyötymään tavallista enemmän kaksivuotisesta kehittämis- ja konsultointikoulutuksesta Oulun Yliopiston Kajaanin täydennyskoulutuskeskuksessa. Kirjoittamiani kirjoja on julkaistu ja olen Suomen Arvostelijain liitto ry SARV:n jäsen.

Ryhmäohjaajan, kriitikon, opettajan ja monenlaisen tekstin tekijän koulutus ja kokemus näyttää nyt olevan tarpeen ainakin luovuuden ymmärrystä etsivässä Lahdessa, jossa instituutioita osoittaen sanotaan: ”Tämä on kulttuurikaupunki!”.
Elävä, itseään uusiva kulttuuri näkyy kuitenkin kokonaisvaltaisen oppimisen arvostamisessa, arjen valinnoissa ja ennen kaikkea yhteistyökyvyssä.

Mikä yhdistyksenne jäsenmäärä on?
130 on kaiketi ylitetty, mutta maksamattomista jäsenistä poistuu jokunen. Melkein jäsenmaksuilla yhdistystä tällä hetkellä pyöritetään.

Kerro hieman yhdistyksenne toiminnasta. Millaisia yhdistyksen puitteissa toimivia ryhmiä teillä on?Yhdistyksen jäsenen Anna-Liisa Lemmetyn vetämä runoryhmä Sanaajat on jo aiemmin toiminut. Nyt on tarkoitus sisäisen ohjauksen ja koulutuksen avulla auttaa itse kutakin kirjoittajaa löytämään oma kirjoituksen lajinsa. Samanlaisen tekstilajin kirjoittajat voisivat jakaa tietoja, arvioida tekstejään ja tukea toisiaan. Tarvittaessa yhdistys avustaa ulkopuolisen tilapäisohjaajan saamisessa.

Toistaiseksi apunani on ollut nuoria uusia kirjailijoita. Kirjailija Mila Teräs ja draamapedagogi Eevamaria Halttunen ovat aloittaneet kanssani koulutuksen. Jatkoa on luvassa eri ikäisiltä uusilta jäseniltä. On ilo saada resurssit yhteisön hyväksi. Esitelmälupa on myös Etelä-Suomen sanomien parilta hyvältä toimittajalta.

Yhdistyksenne jäseninä on myös kirjailijoita. Onko heistä apua koulutuksessa?
Näyttää siltä, että paljon tuottavat haluavat keskittyä omaan tekstiinsä, mutta mielestäni kirjailijalle tekisi väliaikoina hyvää ohjata toisten tekstiä, moni asia saa uutta valaistusta.

Millaisia onnistumisen hetkiä ja hienoja kokemuksia yhdistyksellänne on ollut? Nyt saat kehua ihan vapaasti!Uusien nuorten osaajien tuleminen hallitukseen ja jäsenistöön on merkinnyt yhteistä työnäkyä ja kieltä.

Ilon aiheita ovat osaavat innokkaat entiset jäsenet ja oma opiskeluryhmäni, jonka kanssa vaeltamisesta teen kirjaa.

Ohjaamani ryhmän jäsenen, Milja Kuoppalan, runokirja on juuri tulossa kustantajalta markkinoille. Olisikohan hän tuleva yhdistyksemme jäsen?

Millaisia tapahtumia järjestätte?Kesällä olemme olleet yhteistyössä Lahden Runomaratonin kanssa ja tekisimme jatkossa mielellämme yhteistyötä myös Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen kanssa.

Omatoiminen kirjoitusryhmäni kokoontuu joka torstai koko kesän. Siihen kuuluu monta yhdistyksemme jäsentä. Kaiken aikaa toimii myös oma tekstipalveluni.

Syksyllä on vuorossa uutuuskirjojen esittely. Järjestämme myös kirjailijavierailuja yhdessä erinomaisen kirjastomme kanssa - ja esitelmiä. Edellä mainitut koulutukset jatkuvat.
Kirjailijavierailujen ja esitelmien lisäksi omat jäsenet tai ulkopuoliset pitävät ensi talvena alustuksia tarpeellisista aiheista noin kahden kuukauden välein. Koulutusryhmät tapaavat useammin.

Valmistelemme parhaillaan yhdistyksemme 40 -vuotispäiviä, jonne toivoisin Uudenmaan Kirjoittajia seminaariin tai paneeliin pohtimaan tällaisten yhdistysten nykyistä merkitystä.
Järjestämme myös eräretken heinä-elokuun vaihteessa. Tervetuloa mukaan! Ilmoitan, kun sen aika on.

Naapurikuntien kuvataide- ja –kirjoittajapiirien kanssa pitäisi päästä nykyistä paremmin yhteistyöhön.
Kiitos molemmista kutsuista! Kuulostavat mielenkiintoisilta tapahtumilta. Minä vuonna muuten 40 vuotta tulee täyteen?Ensi vuoden loppupuolella. Aika menee yllättävän nopeasti.

Onneksi olkoon jo näin etukäteen!
Kokoonnutteko säännöllisesti? Kuinka usein hallitus kokoontuu?Jäsenistöllä on sekä hetken tarpeen vaativaa kokoontumista että säännöllistä kuten pienillä kirjoitusryhmillä. Hallitus kokoontuu nykyisin joka toinen kuukausi tai tarpeen mukaan.
Sähköpostitse hoidamme monet asiat.
Millainen henki yhdistyksessänne ja varsinkin hallituksessa on?Uudet jäsenet ovat tarttuneet nykyaikaisesti toimeen. Heidän ja entisten jäsenten hyvällä ammattitaidolla ja ahkeruudella selvitään. Eli hyvä.

Toivon hyvän yhteishengen ja yhteistyön ulkopuolisiin toimintaryhmiin kasvavan. Toivon myös yhteistyön paikallisen lehden kanssa lisääntyvän. Tarvitsemme toimittajia pitämään esitelmiä kirjoittamisesta sen lisäksi, että käytän heidän tekstejään opetuksessani.
Arvostetaanko kirjoittamista nykyisin?Kirjoittamisen arvostus on instituutioissa viime vuosina laskenut. Se on otettava kritiikkinä.
Lahdessa on kuitenkin havaittu, että kirjoittaminen hoitaa. Hyötyvä osapuoli on kunnan terveydenhoitosektori. Sitä taas ei havaita.
Tasoa on nostettava ja uusia toimintatapoja on otettava käyttöön.

Pienryhmien vetäjillä täytyy olla mielessä teema, joka näkyy toiminnassa.
Minulla sellaisia ovat esimerkiksi ”Kirjoittaminen hoitaa.”, ”Kirjoittaminen on osa julkista keskustelua.”, ”Tarinan avulla myyt paremmin esim. omaa kotiseutuasi.”, ”Tiedä, miksi kirjoitat!” jne. Näistä asioista kerron tarkemmin kirjassa, jota paraikaa yritän kaiken keskellä kirjoittaa.
Uusien jäsenten hankinta on kaikissa yhdistyksissä nykyään aika vaikeaa. Onko syynä mielestäsi työelämän hektinen rytmi? Loppuko ihmisiltä aika vai onko yhteisöllisyys kadonnut?Nuo ovat tosiasioita, joihin kirjoittamisella vastataan. Kirjoittaminen on pysähtymistä. Yhteisöllisyys on nykyihmisen luotava esimerkiksi kirjoittamalla. Ikääntyviä jäseniä lienee eri yhdistyksissä paljon. Ongelma on kait saada nuoria joukkoon. Uusia jäseniä tulee sitä mukaa, kun jaksan ohjata, pitää vireyttä ja ottaa kontaktia. Tälle ajalle on markkinoitava kirjoittamista. Siksi täytyy tunnustella ajan virtauksia. Voisi esimerkiksi miettiä miksi nyt muistellaan? Mitä menneestä ajasta tähän aikaan kaihotaan?

Koetaanko mielestäsi kirjoittajayhdistykseen kuuluminen jotenkin nössöksi? Sehän ei yleensä ottaen ole mitenkään erityisen räväkkää toimintaa, vaan pikemminkin hillittyä ja pelottavan kulturellia :).
Mainitsemasi asiat kertovat toimintatavoista ja ovat varteenotettavaa kritiikkiä kirjoittajille. Nössöyden mielikuva tulee varmaan siitä, että kirjoittaminen ei ole dynaaminen tapahtuma, se ei sisällä varteenotettava yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta.

Tuosta ”kulturellista” kirjoittaa Tuija Saresma tutkimuksessaan ”Häivähdys kauneutta” (Jyväskylän Yliopiston Nykykulttuurin tutkimusyksikön ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston keräämä aineisto.) oikein hyvin. Kulttuurieliitti, joka esimerkiksi ylläpitää karsimatonta, teematonta ja sisällyksetöntä taidetta on mielestäni arvostelun väärtti. Kritiikki kannattaisi kumota toimimalla toisin.

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että itselleen kirjoittaminen on tärkeää. Julkikirjoittaminen on kokonaan toinen asia.

Miten mielestäsi jäseniä voi aktivoida? Raahaamalla heidät kotoa yhteisiin tapahtumiin :)?Voisivatko jotkut yhdistykset yhdistyä? Antaa kuolleiden olla. Jatketaan siellä, missä on eloa.

Jos halukkuutta ja aktiivisuutta löytyy, millaista jäsenten toiminta esimerkiksi hallituksen apuna voisi olla?Katsoisin millaista osaamista jäsenistössä on ja sitten kysyisin halukkuutta luontevasti rinnalle tuloon. Ihminen jota katsotaan, herää toimintaan. Tehtäviä on jaettava. Tekijöitä kiitettävä.Tosin myös kirjoitusrauhaa on suojeltava.

Kaivataanko kirjoittajayhdistyksiin tuoretta ajattelutapaa ja toimintaan uusia käytäntöjä? Millaisia olet itse miettinyt?Yhteistyö on ajan sana. Kaikki on tullut niin monimuotoiseksi, ettei tässä yksin selviä. Yhteistyö muiden kirjoittamiseen liittyvien yhdistysten kanssa on ehkä sellaista. Kun kaikki muuttuu ympärillä pitää keksiä uusia tapoja toimia.

Avustusten varaan ei tietenkään kannata laskea, eikä anottuja summia budjetoida. Ne tulevat, jos ovat tullakseen. Mitä keinoja käytätte rahakirstun täyttämiseksi?En laske avustusten päälle nykyisin. Parempi on kääntyä sidosryhmien puoleen ja opetella yhteistyötä. Olisi kai opittava myymään tuotteitaan.

Miten toiminnassa voi mielestäsi välttää virheet ja väärät arvioinnit?Ei virheitä ja väärinarviointeja voi välttää. Minulle on tärkeää, että ryhmässä on edes yksi ihminen, joka – vaikka yleisön edessä – ojentaa minua. Sellainen on aarre. Erehdys on käännettävä voitoksi tavalla tai toisella. Eikös tässä olla luovuuden selässä?

Avoin ilmapiri, jossa ilmaistaan itse kunkin näkemykset, luo varmaan parhaan kentän onnistua. Aivan toivotonta on toimia tuuskahtajien (loukkaantujien) kanssa. Sellaiset muuten juuri loukkaavat huomaamattaan itse. Elämä kiertyy loukkaantumisten ympärille.

Avoimuus, luottaminen, huumori ja anteeksianto takaavat sen, että virheiden jälkeen päästään entistä paremmille vesille.

Millaista yhdistysten välistä yhteistyötä toivoisit?Toivon kokemusten jakamista, yhteisiä koulutuksia ja esitelmiä.

Meille tuli esim. Elias–lehtenne, joka on johtokunnassa luettu. Itselleni tulee joka numero. Se on resurssinne, jota kannattaa myydä yhdistyksille. Toinen resurssinne on yhteistyökykyinen puheenjohtaja Christine Hammar :). Kaikki pyörii yhteistyötä osaavien yksilöitten varassa.

Ehdotit tuolla aiemmin, että yhdistykset voisivat yhdistyä. Entä jos maassamme olisi yksi suuri kirjoittajayhdistys? Mitä etua näkisit sen tuovan?Ensin pitäisi asenteiden muuttua. Ehkä pitäisi myös muodostaa täsmentyneempi käsitys erilaisista kirjoittamisen tavoista. Tätä sivuan arvioidessani Kiiltomadossa Tarja-Liisa Hypénin toimittamaa kirjaa "Kirjan matka tekijältä lukijalle" (Tampereen yliopistopaino).

Kirjailijayhdistyksen tehtävä voisi olla ihan tietoisesti sisällöllinen ja julkaisuun tähtäävä toiminta. Toisaalla on yliopistollinen kirjoittajakoulutus, jonka rinnalla kirjailijayhdistys voisi olla eräänlaisena tietoa ja osaamista välittävänä osapuolena.

Miten kantaa yhdistyksen ja kirjoittamisen lippua korkealla?Puhutaan kirjoittamisesta. Tullaan ulos kaapista ja tunnustaudutaan kirjoittajiksi. Pidetään oma yhdistys esillä ja Aleksis Kiven hengessä vähän älämölöäkin :).

Kiitos, Alli, vierailusta!Kiitos itsellesi, Suuresti Arvostamani Kanssakulkija! Olipas muuten hyviä suklaakeksejä! Saanko vielä yhden?

Ota ihmeessä! Eivät ne viimeiset ole. Minulla on aina pari ylimääräistä pakettia kaapissa. Kai tiedät, että "Frauen brauchen Schokolade" :)!


*****
Lue Alli Kantolan arvostelu kirjasta ”Kirjan matka tekijältä lukijalle” täältä: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=1411
Lue Alli Kantolan arvostelu kirjasta "Häivähdys kauneutta" täältä:
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=560

Alli Kantolan omat sivut: http://koti.phnet.fi/kantal1/index

*****