Sivut

maanantai 28. heinäkuuta 2008

JÄSENKURKISTUKSESSA ULLA WELIN

Nettiin_Ulla_Welin-copy


Hei, Ulla! Tervetuloa puheenjohtajan pöydän ääreen! Istu alas ja näytä iloiselta!

Minähän näytän heti iloiselta, kun avaan sähköpostin. Ihan vaan varmuuden vuoksi hymyilen, jos koneeni onkin keksinyt uuden kuvayhteyden, sillä koneeni on semmoinen omapäinen.



Miten kauan olet ollut Uudenmaan Kirjoittajat ry:n jäsen?

Olisinkohan ollut viisi vuotta? En ole ihan varma. Liityin jo Leideniusten aikaan.

Miten löysit yhdistyksen?

Taisin jollain Oriveden opiston kirjoittajakurssilla törmätä Elias-lehteen ja tykästyin ajatukseen, että kuuluisin johonkin kirjoittajaryhmään.

Minkä ikäisenä aloit kirjoittaa? Mitä ensimmäinen tekstisi käsitteli?

Olin oppinut kirjoittamaan tikkukirjaimilla, ikää 6 v. Äiti oli säästänyt yhden ensimmäisistä näytelmistäni. Se kertoi tietysti nukeista, tontuista ja joulusta ja esitin sitä nukkieni kanssa suvulle. Tuolloin muistan näytelleeni usein kuvittelemani näytelmät.

Suku parka! Tädit istuivat tuvassa pirtin penkillä ja olivat ihaileva yleisöni. Olin ainoa lapsi ja ikäluokkani ainokainen suvun keskellä. Olin ollut sotalapsena Ruotsissa, joten olin suvulle kaiken hemmottelun kohde ja he jaksoivat kritiikittömästi katsella näytelmiäni. Uskoin, että minusta tulee näytelmäkirjailija. Sen jälkeen olen uskonut moneen muuhunkin ammattiin. Ihminen on hömpäytettävissä.

Mitä kirjoittaminen Sinulle merkitsee?

Elämää.

Millaista tekstiä kirjoitat parhaillaan, vai kirjoitatko montaa eri sorttia samanaikaisesti?

Kirjoitan useita tekstejä ajallisesti päällekkäin, eli kuolemattomien romaanien alku- ja loppulauseita löytyy pino. Noo, se väliteksti on vielä hakusessa.

Siinä ohessa täytyy ilahduttaa sukua ns. käyttölyriikalla:

"Kuusitoista tänään täytät,
kovin komealta näytät
kynnyksellä miehuuden.

Vaan pakettis kun tänään avaat
toivon ett' sen myötä ravaat
aikaan lapsuuden;
muistat leikit, kesät, paisteen auringon
päivät jolloin olit huoleton."

Jne.

Onko tekstejäsi julkaistu? Missä?

On, monessakin julkaisussa, kuten Eläkkeensaajat, Lapuan Sanomat, Lapuan Joulu, MaTaPuPu, Lähisanomat, Albatrossi, Oriveden Opiston "Näätä", "Tiedon Väärti", joka on Malmin seurakunnan tiedotuslehti.

Sitten Kaupunginosalehti "Pihlajanlehdessä" ja Lionsien lehdessä. Elämäntarina-akatemian "Elämäntarina" -lehdessä, Antologioissa ja Paavo Haavikon toimittamassa "Suomen kansan uudet runot".

Myös Heli Laaksosen ja Virpi Adamssonin toimittamassa "Runoja murteilla" ja Helsingin Työväenopiston satavuotisjuhlajulkaisussa "Huldan helmoista Ainon kammariin".

Runoja omakustanteina: "Naisen kaaret". Yhdessä Anita Forsblomin kanssa "Lumottu luumupuu". Lapsille "Kissarunoja", "Koiratarinoita" ja runoteos "Kuningatar Ulla I" sekä päiväkirja "Kolmen naisen huhtikuu" yhdessä Tuula Karhilan ja Birgitta Raatikaisen kanssa.

Jösses! Olipas siinä! Onneksi olkoon! Luetko muuten paljon? Minkälaista kirjallisuutta?

Luen samalla idealla kuin tuurijuoppo juo, eli joskus paljon, joskus en lainkaan. Luen kaikkea mikä on paperille painettua Netta Musketista ja Enni Mustosesta Mika Waltariin, Kjell Westöön. Tsehovista en pidä, mutta Shakespearesta sen sijaan paljon.

Lempikirjasi ja -kirjailijasi tällä hetkellä?

Tällä hetkellä tuntuu, että ei ole Tuuria ylittänyttä prosaistia. Minulla on koko hänen tuotantonsa. Westön kieli on kaunista (mutta poliittista historiaa uuvuttavan paljon).

Oletko lukenut aina?

Heti kun opin lukemaan. Isän puolen mummolassa sain lukea hartauskirjat ja Välskärin tarinat. Äidin puoleiselta Isoisältäni sain Grimmin sadut, ne aidot veriset ja kauhistuttavat...

Jep. Minäkin luin ne pienenä tyttönä. Muistatko ensimmäisen kirjan, joka teki sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Elsa Beskowin runoiksi kirjoitetut sadut. Dom var ju underbara! Rakastin poljentoa ja riimejä.

Ja Tant Brun, Tant Grön och Tant Gredelin ja muut. Ihania!
Luetko jäsenlehteämme, Eliasta?

TOTTAKAI!

Mitä lehti on Sinulle antanut?

Vinkkejä kirjoittamisesta, tietoa kursseista, joille voi hakeutua. On myös ollut mielenkiintoista lukea niiden kirjoittajien haastatteluja, jotka ovat jo edenneet kirjoittajasta kirjailijaksi.

Miten lehteä voisi parantaa?

Minusta se on täydellinen. En osaisi tehdä siihen mitään parannuksia, olen täysin töppö semmoisen suhteen.

No kysynpä näin päin: millaisia kirjoittamiseen liittyviä artikkeleja haluaisit, että Eliaksessa julkaistaisiin?

Voi hyvät hyssykät, miten hankalia kysymyksiä! Kaikkea mikä liittyy kirjoittamiseen, vaikka vaatekaappiluettelon, jos kyse on kirjailijan vaatekaapista. No vaikkapa siitä, miltä muista tuntuu huomata iskevänsä päätään seinään tekstin kanssa kun teksti ei kehity, tai haluaisi kirjoittaa jostain omasta mielestä mahtavasta jutusta.

Minäkin kirjoittaisin loppilaiselle kesäteatterille näytelmän, mutta ei se noin vain synny.

Näytelmäkirjailija Saara Kesävuori sanoi että kirjoittamastani tekstistä saisi viisi näytelmää. VIISI!
Minä tyhmä en osaa pilkkoa sitä viideksi tiiviiksi näytelmäksi :(. HITTOLAINEN miten pännii! Pänniikö oma osaamattomuus muita? Onko kukaan muu yleensäkään osaamaton?

On: muiden muassa eräs puheenjohtaja :). Entä luetko jäsenkirje PikkuEliasta? Onko se mielestäsi tarpeellinen?

Luen ja on.

Olet aktiivisimpia jäseniämme. Mitä yhdistys on Sinulle antanut?

Ryhmän johon kuulua ja jossa on mahdollista keskustella kirjoittamisesta. Kuka muu kuin toinen kirjoittaja jaksaisi paasata aiheesta tai miettiä mistä kirjoittaisi ja kuinka kirjoittaisi? Olen saanut mahtavasti apua tekstien viimeistelyyn: kiitos, Cisse!

De nada, ystävä hyvä. Hyvä kun kelpaa. Mitä haluaisit sanoa yhdistyksemme muille jäsenille ja kaikille kirjoittajille?

Kirjoittakaa, kirjoittakaa, kirjoittakaa. Kuten pianistin täytyy harjoitella päivittäin sormiharjoituksia pysyäkseen vireessä ja tullakseen paremmaksi soittajaksi, täytyy kirjoittajan kirjoittaa!

Tuo on sekä hyvä neuvo, että totista totta. Kiitos käynnistä, Ulla!

Kiitos. Oli aivan ihanaa olla haastateltavana!

torstai 17. heinäkuuta 2008

JÄSENKURKISTUKSESSA PIRKKO KUUSSAARI

2Pirkko_Kuussaari
Hei, Pirkko! Tervetuloa puheenjohtajan pöydän ääreen! Istu alas ja näytä iloiselta!
Kiitos, Cisse! Tottakai!
Miten löysit yhdistyksen?
"Me kirjoitamme" -kerhon jäsenet kokoontuivat aikoinaan Helsingissä, Töölön palvelutalon tiloissa. Ekonomi Klaus Lähteenmäki innosti minua lähettämään tekstejäni ELIAS-lehteen. Hänen avullaan löysin yhdistyksen.
Kuinka kauan olet ollut Uudenmaan Kirjoittajat ry:n jäsen?
Noin 10 vuotta. Eräänä vuonna Helsingin Taiteiden Yössä Uudenmaan Kirjoittajat ry:n jäsen, Riku Räihä, luki runojani Talvipuutarhassa. Liityin jäseneksi samana iltana!
Minkä ikäisenä aloit kirjoittaa? Mitä ensimmäinen tekstisi käsitteli?
Jonkinlaisia runoja kirjoitin jo alakansakoulussa. Sota-aikana runoni muuttuivat isänmaallisiksi:
"Ah, saisinpa aina olla
suven sulossa Pohjolan,
miss Suomeni vainiolla näen rukiin kasvavan,
ja kukkasten myötä
järvien, metsien maan,
miss päivä ei tunne yötä,
miss rakkaus asustaa!"
Mitä kirjoittaminen Sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on kuin uhkarohkea yritys saada äänensä kuuluville. Mietin, miten lukijan mielenkiinnon voisi herätellä. Koska olen Pirkko, en voi muuta kuin kirjoittaa.
Millaista tekstiä kirjoitat parhaillaan, vai kirjoitatko montaa eri sorttia samanaikaisesti?
Kirjoitan mielelläni montaa sorttia kerrallaan.
Onko tekstejäsi julkaistu? Missä?
Olin 14 vuotias toimittaessani nuortenlehti Kimmoa. Se oli päätoimittajan ja meidän sen aikaisten nuorten yhteinen yritys. Lukijat valitsivat minut Tietoministeriksi. Laadin ristisanatehtäviä lukijoiden päänmenoksi. Runojani, joita Kimmo-lehdessä julkaistiin, julkaistiin myös muutamissa muissa lehdissä. Olen Nuoren Voiman Liiton kuparimerkkijäsen. Antologiakin on. Omaa sukuani käsittelevässä historiikissa on tekstejäni myös julkaistu.
Luetko paljon? Minkälaista kirjallisuutta?
Onneksi on Cissen vetämät, yhdistyksen lukutreffit! Niillä kokoonnumme lukemaan ja analysoimaan kirjoja.
Lempikirjasi ja -kirjailijasi tällä hetkellä?
Tällä hetkellä luen Kalevi Vuorelan kirjaa "Virmailan suvun muistoja ja kohtaloita". Omaa sukuhistoriaani.
Oletko lukenut aina?
En! On ollut aikoja, jolloin mikään kirja ei ole kiinnostanut.
Muistatko ensimmäisen kirjan, joka teki sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Muistan! Se oli nimeltään Piilopirtin viljankorsi, jonka oli kirjoittanut Helli Hannula. Kirja kertoo vainovuosista Isonvihan ajoilta. Suomalaiset pakenivat silloin sankoin joukoin metsiin, pois vainolaisten tieltä.
(Piilopirtin viljankorsi. Kertomus vainovuosilta. Kuvitus Martta Wendelin. Helsinki 1938. Otava. 64 sivua. Meidän lasten kirjasto. 8.)
Luetko jäsenlehteämme, Eliasta? Entä jäsenkirje PikkuEliasta?
Tykkään ELIAKSESTA! Se on monipuolinen lehti. Lehdessä julkaistujen ohjeiden mukaan osaisin melkein kirjoittaa omaelämäkertani. PikkuEliasta odotan aina innolla!
Mitä lehti ja jäsenkirje ovat Sinulle antaneet?
Kirjoitusneuvoja, tietoja käynnissä olevista kirjoituskilpailuista ja ennen kaikkea yhteenkuuluvaisuuden tunteen! On mahtavaa kuulua samanhenkisten ihmisten tiimiin! Samanhenkisten joukkoon kuuluminen myös vahvistaa ja motivoi.
Olet aktiivisimpia jäseniämme: osallistut tapahtumiin, koulutuksiin ja yhdistyksen järjestämille Luku- ja Kirjoitustreffeille. Mitä yhdistys on Sinulle antanut?
Yhdistyksen avulla voin toteuttaa itseäni. Voin harrastaa ja kehittyä niissä asioissa, jotka minua kiinnostavat.
Mitä haluaisit sanoa yhdistyksemme muille jäsenille?
Usko itseesi! Olet paras: paras kirjailija, kirjoittaja ja kynäilijä!
Kiitos käynnistä, Pirkko!
Kiitos, Cisse!