VAKAVA PUUTE

Massamme on tietysti puutetta puutteen päälle: on lama ja H1N1 tulossa voimalla pohjoisesta etelään, mutta vakavin puute on, ettei meillä ole Kansallista Kirjoituspäivää.
Tai mitä sitä noin vähää, kun vaatimattomuus ei edes kaunista. Pistetään samalla viikko siliäksi! Perustetaan Kansallinen Kirjoitusviikko!

Tai mitä sitä (ks. ed.): pistetään pystyyn Kansallinen kirjoituskuukausi!




Kirjan ja ruusun päivää vietetään seuraavan kerran 4.5.2010.









Mielikirjapäivää vietetään Aleksis Kiven päivänä, 10.10.


Kirjoituspäivää tässä maassa ei sen sijaan vietetä koskaan ja kuitenkin maassamme on kymmeniätuhansia kirjoittajia, jotka kirjoittavat kynät tai tietokone savuten.
Kirjoittaminen pitää nostaa tapetille ja sitä pitää juhlistaa samalla tavalla kuin kirjoja, sillä ne syntyvät kirjoittajen kynistä.


USAssa on National Novel Writing Month, NaNoWriMo, joka kestää koko marraskuun.
Siihen osallistuu Suomesta kymmeniä, ellei satoja kirjoittajia.
Onko ihme, kun maassamme ei vietetä kirjoittamisen merkeissä edes yhtä päivää.

Pitäiskö meilläkin olla jotain kirjoituskivaa keskellä alkavaa kaamosta, kellojen siirtämisen lisäksi ?

SYKSYN KURSSITARJONTAAMME

Uudenmaan Kirjoittajat ry tunnetaan korkeatasoisesta kurssitarjonnastaan.

Lokakuussa järjestämme päivän mittaisen kirjoituskurssin.

Ohjaajana toimii Christine Hammar, jonka artikkeleita kirjoittamisesta on julkaistu sekä Uudenmaan Kirjoittajat ry:n jäsenlehdessä, Eliaksessa, että Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n julkaisemassa lehdessä Kosmoskynä 3-4/2008.

Christine Hammar kirjoittaa myös itse ja on perehtynyt kirjoittamiseen sekä kantapään että kirjallisuuden kauttta.

Lokakuu: lauantai, 10.10.2009 klo 10-18. Aiheena henkilöhahmon luominen.

Paikka on perinteinen kesäkurssipaikkamme, Onnelan loma- ja kurssikeskus, joka sijaitsee Tuusulassa.

Kullekin kurssille mahtuu 10 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä.

Kurssit toteutuvat, jos osallistujia on 10/kurssi.

HINTA JA ILMOITTAUTUMISET

Kummankin päivän hinta, johon sisältyy opetus ja opintomateriaali käsiteltävistä aiheista on, eur 100,00.

SITOVAT (= ei peruutettavissa olevat = laskutetaan) ilmoittautumiset: viimeistään 29.8.2009

Ilmoittaudu osoitteeseen uudenmaan(at)gmail.com.

Lisätietoja: Christine Hammar, christine.hammar(at)luukku.com

TERVETULOA!

Terveisin

Uudenmaan Kirjoittajat ry

www.ukir.info

Jäsentemme uusia kirjoja, take two :).

Yhdistyksemme kunniajäsenen ja entisen puheenjohtaja Ritva Bergmanin uusin kirja:



Ritva Bergman: "Vuonna 1982 ilmestyi ensimmäinen kirjani Lintu Ruupertti ja Memo Menninkäinen. Se menestyi ja käännettiin hollanniksi. Nyt kirja ilmestyy Pienen Karhun kustantamana selkokirjana.



Kirjoja on kertynyt kymmenkunta, pääasiassa lapsille, mutta myös aikuisille. Saman verran olen toimittanut kirjoja ja ollut mukana kokoomateoksissa. Lisäksi olen kirjoittanut pari lasten näytelmää ja yhteistyöprojekteissa myös aikuisille. Omasta mielestäni yksi suuri elämäntehtäväni on ollut ilo toimittaaa ET-lehden runopalstaa sekä lukijoiden teksteistä ari runokirjaa. Toimin myös ohjaajana kirjoittajakursseilla eri puolilla maata sekä mm. Maakuntakirjailijoiden kriitikkona."

Lämmin tarina Lintu Ruupertin ja Memo Menninkäisen ystävyydestä. Memo Menninkäinen on pörrötukkainen ja lempeä luonteeltaan. Lintu Ruupertti on pieni linnunpoikanen, joka ei vielä tiedä mikä siitä tulee isona. Yhdessä ystävykset aikovat ottaa asiasta selvää. Ensin Lintu Ruupertin on kuitenkin opittava lentämään.

Kirja on selkokirja.

Jäsentemme uusia kirjoja

Jäsenemme Leila Lehtirannan toimittamat ja taittamat kirjat "Tyttöjen Maailmoissa" (kertoja Kaarina Linnamo) ja "Torkkelin killan 75-vuotishistoriikki" julkaistiin viime vuonna. Kummankin kirjan lähtökohta on 1930-luvun Viipuri.

Tyttöjen maailmoissa:

Tytöille on kirjoitettu paljon kirjoja, mutta millaisia tytöt itse oikeastaan ovat?

”Tyttöjen maailmoissa” ollaan 1930-luvulla Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa, Viipurissa. Vielä silloin kenelläkään ei ollut kännykkää. Kodeissa ei ollut TV-ohjelmatarjontaa. Shoppailukaan ei ollut mahdollista, sillä kaupungissa ei ollut ainoatakaan tavarataloa. Taskuraha riitti ELOKUVA-AITAN irtonumeroiden ostoon ja karamelleihin, mutta isältä pyydettiin rahat elokuvalippuihin. Muut harrastukset olivatkin sitten tyttöjen ”omaa tuotantoa”… Aikuisuutta odotettiin hartaasti, mutta vasta 21-vuotiaana se toive toteutui!

Torkkelin kilta:

Torkkelin Killan syntysanat lausuttiin vuonna 1933 Viipurin linnassa, jonne talvisota kuitenkin katkaisi yhteyden lopullisesti.

Helsingissä havahduttiin sotien jälkeen ajatukseen, ettei Viipuri saisi unohtua, vaikka kotikaupunki olikin jäänyt rajan taakse.

Killan uusi elämä virisi ja jatkui 75 vuoden ikään saakka. Viipurin asiat jaksoivat kantaa.

Viipuri on elänyt muistoissa ja se on toiminut kiltalaisten yhdyssiteenä kaikki kuluneet vuodet, kuten tämä historiikki kuvaa.

Äidin sydän

Ulla Welinin runokoelma POJALLENI
on ilmestynyt!

Suosittelen kaikille äideille!
Ihanaa olla äite!
Kamalaa olla äite!
Pelottavaa olla äite!
Kaiken aikaa huolissaan - äite.
Ylpeä pojan tempauksista - äite.
Kauhuissaan pojan tempauksista - äite.
Ihmettelee poikansa osaamista - äite.


Suosittelen! Myös tyttölapsiaan ihmetteleville/kauhisteleville äideille.
Tällaista se on!
Minkä hienon perinnön Ulla Welin onkaan antanut pojalleen - paremman kuin raha milloinkaan!

Christine: Saako ideaasi käyttää?

Ulla: Idea on vapaasti käytettävissä.

Christine: Kiitos kaunis! Olisin ollut ihan hukassa, ellen olisi saanut käyttää tätä. Toivottavasti lapseni ilahtuvat :).

JÄSENKURKISTUKSESSA Christine Hammar

Vuorossa Uudenmaan Kirjoittajat ry:n puheenjohtaja. Haastattelijana yhdistyksen sihteeri, Anja Ström.

Anja Ström: Hei Cisse! Tervetuloa juttutuokioon!

Christine: Kiitos kutsusta! *halaa Anjaa*

Kaikki me tunnemme sinut tehokkaana naisena ja puheenjohtajana. Mutta minkälainen nainen tämän puheenjohtajuuden takaa löytyy? Kerropa meille siis lyhyesti minkälainen nainen meillä oikeastaan on ruorissa?

Puheenjohtajan takaa löytyy ihan tavallinen, parhaassa iässä (58 vee) oleva ylipainoinen nainen, joka haluaisi laihtua, mutta ei saa itseään liikkeelle tarpeeksi usein. Lisäksi tämä tavallinen nainen käy töissä, on pienen pojan Mumi ja parhaillaan lomalla maalaten huushollin etu- ja takakuisteja, editoi erästä romaanitekstiä ja kohta lähtee kävelylle.

Miltä tuntuu olla Uudenmaan Kirjoittajien puheenjohtaja?

Miltä pitäisi? Suhtaudun tähän kuin pienen liikeyrityksen pyörittämiseen: silmät auki ja realiteetit tiedossa. Avustuksia haetaan, mutta ei niiden varaan mitään lasketa, kun budjettia tehdään.
Jos tässä leijuisi viisi metriä maan pinnan yläpuolella ja leikkisi taiteellista, olisi koko homma pian kaputt. Taide ja taiteellisuus on OK, mutta niille on oma paikkansa, eikä se ole yhdistyksen ruorissa.

Jäsenkunta on ilmeisen tyytyväistä, koska se on vaiti kuin hauta. Ainoat paineet syntyvät jäsenkirje PikkuEliaksen ja jäsenlehti Eliaksen materiaalin keräämisestä. Kokopäivätyö tietysti haittaa harrastusta. Ei siis tunnu mitenkään sen kummallisemmalta.

A girl's got to do what a girl's got to do!

Aletaanpa punnita: mitä tämä pesti on sinulta vaatinut ja vaatii?

Pesti on vaatinut ja vaatii valppautta, osaamista, verkostoitumista, luovuutta ja varsinkin aikaa. Pesti vaatii myös yritystoiminnassa tarvittavia taitoja. Jos kaiken aikaa ajattelisin, mitä kaikkea minun pitää tehdä, näkyisi meitin pihalla sinne nakattu työhanskapari. Paras on vain tehdä sen kummemmin kauhistelematta.

Entä toinen vaakakuppi? Mitä siihen on kertynyt? Mitä tämä tehtävä antaa sinulle?

Olen oppinut valtavasti, eikä tämä ole mikään klisee. Onnistuneiden ja mielenkiintoisten tapahtumien järjestäminen, järkevän jäsenkirjeen ja jäsenlehden ulos pullauttaminen tuottavat suunnatonta tyydytystä. Toivottavasti kyseessä ovat "win-win" tilanteet, joissa myös jäsenet saavat jotain

(Psssssst! Jäsenet! Mitä te saatte? Kommentoikaa!)

Oletko tyytyväinen yhdistyksemme viimevuotisiin saavutuksiin?

Hetkinen, hetkinen. Mitkä olivat tavoitteet? Herrajjestas! Mun täytyy oikein mennä käymään työhuoneessa arkistojen kätköissä tsekkaamassa asetettuja tavoitteita. Yhdistys on nimittäin täällä mun työhuoneessani.

Sen voi kertoa, että kokopäivätyö, kirjoittaminen ja Mummivelvollisuudet ym. aiheuttavat pahoja muistikatkoksia.

(Cisse poistuu työhuoneeseensa, jossa jokin romahtaa. Anja säpsähtää selatessaan uusinta Writer's Digest -lehteä. Työhuoneesta kuuluu aivastus.)

Tervetuloa takaisin!

Kiitos! *rapsii pölyjä farkuistaan* Et tiedä hyvää siivoojaa??

Niistä tavoitteista: vuodesta 2006 lähtien meillä - siis hallituksella - on ollut tavoitteena lisätä jäsenmäärää 10 uudella jäsenellä/vuosi. Toistaiseksi tavoitteessa ollaan pysytty.

Muita tavoitteita ovat olleet Kynänteroituspurjehdus, joka toteutui vuonna 2006.

Osallistuminen KYNÄ -tapahtumaan toteutui sekä vuonna 2006 että 2007.

Kirjoitustyöpaja toteutui vuonna 2007 Uudenmaan Taidetoimikunnan avustuksella.

Listalla oleville ilmainen Kirjoituskehotelista on pyörinyt elokuusta 2006.

Taiteiden Yöhön osallistuimme 2007 Laajasalon Asukasyhdistyksen hienosti järjestämässä tilaisuudessa.

Ensimmäinen Kirjailijasivu julkaistiin sivustomme yhteydessä vuonna 2007. Lisää Kirjailijasivuja on tulossa.
Kirjailijasivun tarkoitus on auttaa kirjailijajäseniämme saamaan lisää näkyvyyttä ja markkinoimaan kirjojaan.

Kotikylässäni kokoonnumme sekä kirjoitus- että lukutreffeille viikoittain: joka toinen viikko luetaan, joka toinen kirjoitetaan.

Aforismipäivä oli tämän vuoden elokuussa, kiitos siitä vetäjälle, Sami Feiringille, osallistujille ja Valtion Taidetoimikunnalle.

Muita ei nyt tähän hätään tule mieleen.

Miten visioisit yhdistyksemme tulevaisuuden näkymiä?

Siinäpä sitä onkin. Olisipa kristallipallo! Yhdistystoiminta on nykyisin yhtä epäsuosittua kuin maanviljely, eikä yhdistystoiminnassa sentään tarvitse täyttää mitään EU-kaavakkeita. Riittää, että osallistuu!
Minulla on kuitenkin sellainen hytinä, että Uudenmaan Kirjoittajat menee eteenpäin! Uudistua kuitenkin pitää ja ottaa huomion jäsenistön tarpeet (Jospa jäsenet kertoisivat, mitä haluavat? Yhdistys on jäseniään varten.).

Hiljaisuuden vallitessa täytyy vain arvella ja edetä käsikopelolla olemassa olevissa raameissa.

Aiheuttaako vuosi 2009 eli 40 vuotis juhlavuosi sinulle paineita vaiko pelkästään iloista odotusta?

Ajatella, miten kauan yhdistys on toiminut! Sitä sietää todella juhlistaa!

Juhlavuosi aiheuttaa sekä paineita, että iloista odotusta. Hallitus on järjestämässä Juhlaristeilyä, jossa kirjoittajien ja kustantajien edustajien on tarkoitus kohdata. Pikkiriikkisen kyllä näin valmisteluvaiheessa kallistuu paineen puolelle. Iloita voimme kaikki - toivon mukaan - tapahtuman jälkeen.

Hyvä jäsen (ja muutkin): hyviä juhlaideoita otetaan vastaan!

Millainen on ”tyypillinen” päiväsi?

Ylös klo 06:00 (ellen sitten nuku koiran unta puolta tuntia lisää). Kahvi ja päivän lehti. Pihalle tupakalle. Pari sivua tekstiä tai pari sivua työn alla olevan tekstin juonen pohdiskelua paperille. Suihkuun. Hiusten kuivaus ja käkerrys. Töihin. --- Töistä kotiin. Potut päälle. Sohvalle katsomaan Sydämen asialla (juu, olen koukussa) ja Jeevesiä (silloin kun se tulee). Ideoitten muhittamista miehen katsellessa urheilua ja vuoteeseen lukemaan. Parhaillaan luen Salman Rushdien "The Satanic Verses" toiseen kertaan (ensimmäisellä kerralla ei oikein osunut eikä uponnut) ja A S Byatt'n "Riivaus" kirjaa. Joukkoon lipsautan P. G. Wodehousen teoksia mausteeksi. Hmmm. Ai juu - onhan mulla vuoteen vieressä vielä "Beginnings, Middles and Ends", jonka on kirjoittanut Nancy Kress ja Jack Bickhamin "Scene and Structure". Yleensä luen vuoteessa aina.

Tässä kohtaa herääkin kysymys: miten järjestät kaiken keskellä aikaa omalle kirjoittamisellesi?

*huokaus* Se on sivu silloin, toinen tällöin, kuten juuri aamuisin. Idea tai kohtauksenpätkä tai mitä mieleen milloinkin juolahtaa. Joskus hiljaisina hetkinä töissä kirjoitan pienen pätkän, jonka lähetän itselleni kotiin sähköpostilla. Eilen kaavailin kylää, jossa tekstini tapahtuu.

Joskus "karkaan kotoa", so. ajan autolla jonkin metsätien alkuun (asun maalla), tai hautausmaan parkkikselle ja asetun kirjoittamaan auton ikkunat auki. Talvella tosin ikkunat pysyvät kiinni ja moottori käynnissä. Erittäin ympäristöystävällistä, vaan minkäs teet.

Se, ettei saa kirjoittaa pitkää rupeamaa rauhassa - ja toistuvasti -aiheuttaa sen, että unohtaa tarinansa. Se se vasta ottaa päähän!

Kerrotko vielä lopuksi, minkä toivomuksen tai kehotuksen haluaisit esittää meille jäsenille.

Toivomus: lisää aktiivisuutta! Tiedän, tiedän: meillä jokaisella on kalenteri pullollaan, mutta edes ideoita? Edes sähköpostia? Kirjeitä? Edes kommentteja näihin blogeihin? Aivan kuin missään ei olisi ketään... Aavemaista! Brrrhhh!

Kehotus 1: Kirjoittakaa! Jos ei muuta, niin pari lausetta tai kappaletta aamuisin ylös nousun jälkeen.

Kehotus 2: Sekä jäsenkirje PikkuElias että jäsenlehti Elias odottavat kuulumisianne ja tekstejänne! Tulkoon siis kirje- ja sähköpostivyöry!

Sähköpostit osoitteeseen uudenmaan@gmail.com. Kirjeet: Uudenmaan Kirjoittajat ry, ELIAS, PL 311, 00531 HELSINKI.

P.S. Muidenkin kirjoittajien, kuin yhdistyksemme jäsenten tekstejä, otetaan ilolla vastaan. Tekstin max. pituus 2 liuskaa, riviväli 1,5 ja fontin koko 12 pt.
Vastineeksi artikkeli julkaistuna, mainetta, iloa ja ilmainen lehti! Kirjoittajan kuva olisi iloinen yllätys. Lisäksi mielellään hieman taustatietoa kirjoittajasta (ns. Bio). Kuvan koko: max. & min.: 300dpi.

Toimituksen kiinnostuksen herättää teksti, joka on hyvin ja innostavasti kirjoitettu, joka kertoo kirjoittajan työstä, ideoista, joista on ollut hyötyä kirjoittamisessa ja miten parantaa tekstiään (muiden muassa). Kirjoittaminenhan tunnetusti on 90 % perspiraatiota ja 10 % inspiraatiota. Jokaisella meistä on varmasti hyviä neuvoja jaettavaksi muille, ettei jokaisen tarvitse keksiä pyörää uudestaan.

Kirjoittamisen ei pidä olla salatiedettä.

JÄSENKURKISTUKSESSA ULLA WELIN

Hei, Ulla! Tervetuloa puheenjohtajan pöydän ääreen! Istu alas ja näytä iloiselta!

Minähän näytän heti iloiselta, kun avaan sähköpostin. Ihan vaan varmuuden vuoksi hymyilen, jos koneeni onkin keksinyt uuden kuvayhteyden, sillä koneeni on semmoinen omapäinen.

Miten kauan olet ollut Uudenmaan Kirjoittajat ry:n jäsen?

Olisinkohan ollut viisi vuotta? En ole ihan varma. Liityin jo Leideniusten aikaan.

Miten löysit yhdistyksen?

Taisin jollain Oriveden opiston kirjoittajakurssilla törmätä Elias-lehteen ja tykästyin ajatukseen, että kuuluisin johonkin kirjoittajaryhmään.

Minkä ikäisenä aloit kirjoittaa? Mitä ensimmäinen tekstisi käsitteli?

Olin oppinut kirjoittamaan tikkukirjaimilla, ikää 6 v. Äiti oli säästänyt yhden ensimmäisistä näytelmistäni. Se kertoi tietysti nukeista, tontuista ja joulusta ja esitin sitä nukkieni kanssa suvulle. Tuolloin muistan näytelleeni usein kuvittelemani näytelmät.

Suku parka! Tädit istuivat tuvassa pirtin penkillä ja olivat ihaileva yleisöni. Olin ainoa lapsi ja ikäluokkani ainokainen suvun keskellä. Olin ollut sotalapsena Ruotsissa, joten olin suvulle kaiken hemmottelun kohde ja he jaksoivat kritiikittömästi katsella näytelmiäni. Uskoin, että minusta tulee näytelmäkirjailija. Sen jälkeen olen uskonut moneen muuhunkin ammattiin. Ihminen on hömpäytettävissä.

Mitä kirjoittaminen Sinulle merkitsee?

Elämää.

Millaista tekstiä kirjoitat parhaillaan, vai kirjoitatko montaa eri sorttia samanaikaisesti?

Kirjoitan useita tekstejä ajallisesti päällekkäin, eli kuolemattomien romaanien alku- ja loppulauseita löytyy pino. Noo, se väliteksti on vielä hakusessa.

Siinä ohessa täytyy ilahduttaa sukua ns. käyttölyriikalla:

"Kuusitoista tänään täytät,
kovin komealta näytät
kynnyksellä miehuuden.

Vaan pakettis kun tänään avaat
toivon ett' sen myötä ravaat
aikaan lapsuuden;
muistat leikit, kesät, paisteen auringon
päivät jolloin olit huoleton."

Jne.

Onko tekstejäsi julkaistu? Missä?

On, monessakin julkaisussa, kuten Eläkkeensaajat, Lapuan Sanomat, Lapuan Joulu, MaTaPuPu, Lähisanomat, Albatrossi, Oriveden Opiston "Näätä", "Tiedon Väärti", joka on Malmin seurakunnan tiedotuslehti.

Sitten Kaupunginosalehti "Pihlajanlehdessä" ja Lionsien lehdessä. Elämäntarina-akatemian "Elämäntarina" -lehdessä, Antologioissa ja Paavo Haavikon toimittamassa "Suomen kansan uudet runot".

Myös Heli Laaksosen ja Virpi Adamssonin toimittamassa "Runoja murteilla" ja Helsingin Työväenopiston satavuotisjuhlajulkaisussa "Huldan helmoista Ainon kammariin".

Runoja omakustanteina: "Naisen kaaret". Yhdessä Anita Forsblomin kanssa "Lumottu luumupuu". Lapsille "Kissarunoja", "Koiratarinoita" ja runoteos "Kuningatar Ulla I" sekä päiväkirja "Kolmen naisen huhtikuu" yhdessä Tuula Karhilan ja Birgitta Raatikaisen kanssa.

Jösses! Olipas siinä! Onneksi olkoon! Luetko muuten paljon? Minkälaista kirjallisuutta?

Luen samalla idealla kuin tuurijuoppo juo, eli joskus paljon, joskus en lainkaan. Luen kaikkea mikä on paperille painettua Netta Musketista ja Enni Mustosesta Mika Waltariin, Kjell Westöön. Tsehovista en pidä, mutta Shakespearesta sen sijaan paljon.

Lempikirjasi ja -kirjailijasi tällä hetkellä?

Tällä hetkellä tuntuu, että ei ole Tuuria ylittänyttä prosaistia. Minulla on koko hänen tuotantonsa. Westön kieli on kaunista (mutta poliittista historiaa uuvuttavan paljon).

Oletko lukenut aina?

Heti kun opin lukemaan. Isän puolen mummolassa sain lukea hartauskirjat ja Välskärin tarinat. Äidin puoleiselta Isoisältäni sain Grimmin sadut, ne aidot veriset ja kauhistuttavat...

Jep. Minäkin luin ne pienenä tyttönä. Muistatko ensimmäisen kirjan, joka teki sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Elsa Beskowin runoiksi kirjoitetut sadut. Dom var ju underbara! Rakastin poljentoa ja riimejä.

Ja Tant Brun, Tant Grön och Tant Gredelin ja muut. Ihania!
Luetko jäsenlehteämme, Eliasta?

TOTTAKAI!

Mitä lehti on Sinulle antanut?

Vinkkejä kirjoittamisesta, tietoa kursseista, joille voi hakeutua. On myös ollut mielenkiintoista lukea niiden kirjoittajien haastatteluja, jotka ovat jo edenneet kirjoittajasta kirjailijaksi.

Miten lehteä voisi parantaa?

Minusta se on täydellinen. En osaisi tehdä siihen mitään parannuksia, olen täysin töppö semmoisen suhteen.

No kysynpä näin päin: millaisia kirjoittamiseen liittyviä artikkeleja haluaisit, että Eliaksessa julkaistaisiin?

Voi hyvät hyssykät, miten hankalia kysymyksiä! Kaikkea mikä liittyy kirjoittamiseen, vaikka vaatekaappiluettelon, jos kyse on kirjailijan vaatekaapista. No vaikkapa siitä, miltä muista tuntuu huomata iskevänsä päätään seinään tekstin kanssa kun teksti ei kehity, tai haluaisi kirjoittaa jostain omasta mielestä mahtavasta jutusta.

Minäkin kirjoittaisin loppilaiselle kesäteatterille näytelmän, mutta ei se noin vain synny.

Näytelmäkirjailija Saara Kesävuori sanoi että kirjoittamastani tekstistä saisi viisi näytelmää. VIISI!
Minä tyhmä en osaa pilkkoa sitä viideksi tiiviiksi näytelmäksi :(. HITTOLAINEN miten pännii! Pänniikö oma osaamattomuus muita? Onko kukaan muu yleensäkään osaamaton?

On: muiden muassa eräs puheenjohtaja :). Entä luetko jäsenkirje PikkuEliasta? Onko se mielestäsi tarpeellinen?

Luen ja on.

Olet aktiivisimpia jäseniämme. Mitä yhdistys on Sinulle antanut?

Ryhmän johon kuulua ja jossa on mahdollista keskustella kirjoittamisesta. Kuka muu kuin toinen kirjoittaja jaksaisi paasata aiheesta tai miettiä mistä kirjoittaisi ja kuinka kirjoittaisi? Olen saanut mahtavasti apua tekstien viimeistelyyn: kiitos, Cisse!

De nada, ystävä hyvä. Hyvä kun kelpaa. Mitä haluaisit sanoa yhdistyksemme muille jäsenille ja kaikille kirjoittajille?

Kirjoittakaa, kirjoittakaa, kirjoittakaa. Kuten pianistin täytyy harjoitella päivittäin sormiharjoituksia pysyäkseen vireessä ja tullakseen paremmaksi soittajaksi, täytyy kirjoittajan kirjoittaa!

Tuo on sekä hyvä neuvo, että totista totta. Kiitos käynnistä, Ulla!

Kiitos. Oli aivan ihanaa olla haastateltavana!