Sivut

lauantai 24. maaliskuuta 2007

KEVÄT!

Istuessani tänään illansuussa ulkona tupakalla, hymyilin tyytyväisenä kuullessani rastaan laulua. Se kuulosti Mustarastaalta, mutta ihan en mene vannomaan. Itikat olivat kömpineet talvikoloistaan ja tanssivat ylösalas poukkoilevaa tanssiaan lämpimässä auringonpaisteessa. Vadelmapensaiden piiskat kiilsivät iltapäivän auringossa ja yksinäinen ampiainen kaarteli pressun alta esiin nostettujen puutarhahuonekalujen ympärillä. Se oli ilmiselvästi pesänrakennuspuuhissa. Näytti etsivän haperoa puuta tuntosarvillaan, jyrsiäkseen siitä pesänrakennustarpeita. Miten turvallista huomata, että kesä sittenkin on tulossa. Ja valoa!!!
Jo pelkästä ajatuksesta saa energiaa ja piristyy :)!

Hmmm. Kukkien siemenet täytyy ensi kuussa kätkeä multaan, jotta kesäkuun alussa on mitä istuttaa.

KIRJOITUSKURSSI "ELÄMÄSTÄ KIRJAKSI - SANOISTA TEKOIHIN!"

Elokuussa (10. - 13.8.) Uudenmaan Kirjoittajat järjestää kirjoituskurssin, joka on jo nyt täynnä :).
Kiitos Valtion Kirjallisuustoimikunnalle, joka avusti hanketta 1 500 eurolla.
Uusia jäseniäkin on liittynyt yhdistykseemme. Jeee!

KYNÄNTEROITUSPURJEHDUS

Kynänteroituspurjehdus sujui hyvin. Saimme mielenkiintoista tietoa kustantamisen ihmeellisestä maailmasta ja kirjailijan työstä. Kiitos vieraillemme, Pilot-kustannus Oy:n kustannuspäällikö Timo Määtälle ja kirjailija, toimittaja Timo Kiiskelle.
Kiitos myös kaikille osallistujille! Oli todella mukavaa viettää aikaa samanhenkisten kanssa.
Purjehduksesta lisää toukokuun Eliaksessa.

PILOT KUSTANNUS HANNU KARPON OHJELMASSA 24.3.2007

Tyytymätön kirjoittaja oli ottanut yhteyttä Karpoon, koska hänen kirjaansa ei oltu myyty.
Suosittelen kaikkia kirjoittajia selvittämään _tarkasti_, mihin sitoutuvat.
Sitä yleensä saa, mitä tilaa.

Mielestäni Pilot-kustannus ei ole toiminut ko. tapauksessa väärin, eikä mielipiteeni johdu siitä, että kustantajan edustaja oli mukana Kynänteroituspurjehduksellamme.
Aina kannattaa ottaa selvää, ennen kuin sitoutuu mihinkään.

Pilot-kustannus Oy:llä on kolme (3) tuotetta: täyskustanne, palvelukustanne ja omakustanne.
Käy katsomassa: http://www.pilotkustannus.fi/etu.php?sivu=edut

Kaikki poikkeavat toisistaan.
Kun kyseessä on omakustanne, tulee kirjoittajan itsensä aktiivisesti markkinoida ja myydä kirjaansa. Se koko satsi. Kukaan muu ei sitä tee.

Palvelukustanne edellyttää myös kirjoittajalta aktiivista markkinointia ja myyntiä, sen lisäksi, että hän ostaa 85 kappaletta kirjaansa ja saa 20 kappaletta ilmaiseksi.
Jos niitä 104 kirjaa (yksi itselle tietenkin) ei aktiivisesti myy, ne todennäköisesti jäävät oman kirjahyllyn täytteeksi.
Se kait ei ole kenenkään tarkoitus?

Täyskustanne sen sijaan: jos kirja kustantajan mielestä myy ainakin 500 kappaletta, se kustannetaan kustannusyhtiön piikkiin.
Eri asia on myykö se yli tuon maagisen 500 kappaleen. Siinäkin tarvitaan kirjoittajan aktiivista otetta.

Markinointivälineitä on maailma pullollaan.
Lokakuun Eliaksessa kerrotaankin, miten kirjoittaja itse voi markkinoida kirjaansa.

"100 sanaa, 100 päivää" -HAASTE
sujuu mainiosti. Osallistujat kirjoittavat viikottain reilusti yli 100 sanaa päivässä. Myös haastaja. Krhm. Ikäänkuin pikku pakko :).


Vaikka takatalvi toisi kunnon lumimyräkän, en aio kaivaa lumikolaa enää esiin. Nyt on kevät, sapperment!

4 kommenttia:

Justin Time kirjoitti...

Hei.

Olinpa yllättynyt, että tällaiselta taholta otettiin minuun yhteyttä. Ehkä nyt petraan vähän kirjoittamistani niin säilytän tasokkaan lukijan :)

Olen itsekin joskus haaveillut, että tekstejäni julkaistaisiin. Pienenä ajattelin, että ensimmäinen kirja täytyy kirjoittaa ennen kuin täytän 20 vuotta, mutta se aika oli ja meni jo kauan sitten... Ja kai se haave vähän unohtui, vaikka tapa kirjoitella on kyllä säilynyt.

Christine Hammar kirjoitti...

Kirjoittaa pitää, jos siihen on kallellaan :) ja jos se kirja vielä haaveissa kummittelee, sitä täytyy tosissaan alkaa fundeerata.

Justin Time kirjoitti...

Kyllä se näemmä on ettei koira kirpuistaan pääse.. Vai oliko se karvoistaan..

Tuolla se pöytälaatikossa sillon tällön huhuilee ja kolmatta kertaa jo uudelleenkirjoituksessa. Vauhti kolme sivua vuodessa ;)

Christine Hammar kirjoitti...

Juu, kokopäivätyön ja perheen ohessa kirjoittaminen voi olla todella hidasta, kokemusta on :).

Sitten kun sen tekeleen pöytälaatikosta ottaa esiin, ei pahimmassa tapauksessa enää muista, mistä on kysymys ja mitä seuraavaksi pitikään tapahtua.

Pääseminen takaisin tarinan maailmaan kestää kauan ja sitä kirjoitettua alkua joutuu lukemaan monen monta kertaa, että taas saa juonesta kiinni.

Viikon lomakaan ei oikein auta. Täytyisi päästä jonnekin, jossa saisi olla yksin - tai siis kaksin - tarinansa kanssa, ihan rauhassa ja palvelu pelaisi :).

Rohkaisenpa sinua kuitenkin jatkamaan! Mikään ei ole niin palkitsevaa (kirjoittajalle), kuin kirjoittaminen, vaikka joutuukin hieromaan ja hieromaan tekstiään.